Entrap BH

Nimi	Entrap BH	Rekisterinumero	VH15-012-0337
Rotu	Hollanninpuoliverinen	Syntymäaika	08.08.2014 ikä
Skp, väri, säkä	Ori ruunikko 168cm	Koulutustaso	re 160cm
Omistaja	turjake VRL-07415	Kasvattaja	VRL-08368 Bexhill Stud

Entrap BH, tai vain lyhyemmin Enni on hevonen, jossa täysi veri tulee esille oikein hyvin. Vaikka ori on perusluonteeltaan oikein kiltti, mamman mussukka ja mummun massakka se on kuitenkin helposti kuumuva ja kärsimätönkin hevonen. Kehuja ja huomiota rakastava hevonen ei turhan kauaa jaksa sellaiseen lällyilyyn keskittyä kerrallaan vaan olisi mieluummin jo tekemässä sitä, mitä milloinkin ollaan menossa tekemään. Enni on myös jossain määrin orimainen eikä tule toimeen toisten miessukupuolen edustajien kanssa, kun taas leidit se toivottaa tervetulleeksi alueelleen kumeasti hörisemällä ja esittelemällä charmiaan polleana poikana.

Kun pitää järjen kädessä pärjää Ennin kanssa oikein hyvin. Sen kanssa ei kannata ottaa turhan pitkiä hoitotuokioita jottei se kyllästy ja ala sen vuoksi pelleillä. Kannattaa myös muistaa, että Enni on ori, eikä hoitaa sitä ihan jokaisen tamman ja toisen orin edessä. Kun nämä pari seikkaa pitää mielessään on se oikein kultainen hoidokki, joka nauttii rapsutuksista ja huomiosta, kunhan pian niiden jälkeen palataan taas itse hoitotoimenpiteeseen. Vaikka ori onkin kilttiluontoinen sen luokse ei voi päästää aivan aloittelijoita, sillä se osaa kyllä käyttää hyväkseen epävarmaa käsittelijää ja pistää peliin koko orimaisuuden arsenaalinsa. Kun Enniä käsittelee varmoin ottein, hevosen huomioon ottaen se on oikeasti mitä kultaisin hevonen. Enni talutetaan suitset päässä, jotta asiat sujuisivat jatkossakin mutkatta. Se, että ori kaartaa kaulaansa ja askeltaa hieman tipsuttavammin tammojen edessä ei ole ongelma, mutta muille oreilla ja toisinaan ruunillekin uhittelu taas on. Enni pitää palauttaa maan pinnalle heti, kun se alkaa mahtailla ja uhkailla, tai se hyvin helposti riistäytyy kokeneemmankin ihmisen käsistä. Trailerissa Ennin on matkustettava yksin, jotta se ei häiritse vierustoveriaan koko aikaa. Hevosrekassa se pärjää muidenkin kanssa, kunhan sen lastaa ensimmäisenä tai viimeisenä.

Ratsastaessa tulee hyvin ilmi, että orin emä on täysverinen. Helposti kuumuva ja herkkä Enni ei siedä selässään ihan ketä hyvänsä vaan ratsastajan otteiden tulee olla pehmeät. Mitä kevyemmillä avuilla hevosta ratsastaa, sen tyytyväisempi ja paremmin töitä tekevä ruunikko on. Vaikka Enni mielellään töitä tekeekin sen kanssa ei kannata koettaa vääntää sileällä sen enempää kuin hevosen perusratsastaminen vaatii. Ori kuumuu äärimmäisen herkästi etenkin laukassa ja kun se kuumuu, alkaa myös kärsivällisyys kadota ja pohkeenväistön tai kokoamisen kaltaiset asiat muuttuvat entistäkin vaikeammiksi. Enni ei ole niinkään itsepäinen, mutta se kyseenalaistaa paljon ja kyselee jatkuvasti ”onko pakko tehdä näin vai voiko tehdä noin”. Ratsatajan on vain helläkätisesti ilmoitettava, että pakko on, ja kaikki sujuu. Hypätessä Enni kuumuu nollasta sataan saman tien ja saattaa alkaa keuliakin. Se mielellään laukkaisi vailla sen kummempaa kontrollia hyppäämisen välissä, mutta sehän ei tietenkään käy. Kun yhteistyö ratsastajan kanssa toimii muutoin ori kyllä kuuntelee myös ne hidastavat ja kokoavat avut, vaikka saattakin silti koettaa kiihdyttää. Hyvin hyppäävän Ennin selässä on oltava paitsi herkkävaistoinen myös hyvässä tasapainossa, sillä heiluva ratsastaja saa orin ärsyyntymään ja kieltämään varsin helposti.

Kisapaikalla ei ole Ennin hännässä turhaan punaista rusettia. Se potkii etenkin muita oreja ja ruunia, kiukuttelee ja pullistelee. Kannattaakin etsiä mahdollisimman rauhallinen soppi ja odotella siellä omaa vuoroa käydä kävelemässä tai verryttelemässä tai suorittamassa, mitä nyt milloinkin ollaan tekemässä. Käsihevosalue on se pahin paikka Ennin kanssa, sillä siellä tuntuu aina joku tulevan tielle, ainakin orin itsensä mielestä. Verryttelyssä Enni keskittyy ihan hyvin ratsastajaan, vaikka vähän paremminkin voisi sen sijaan, että ori uhittelee muille. Sitä pitää vain kärsivällisesti ohjata oikean asian pariin kevein avuin, jotta hevonen ei ainakaan lisää hermostu ratsastajastaan. Suoritus on helpompi paikka, häiriötekijät puuttuvat sieltä ja lisäksi Enni nauttii yleisöltä saamastaan huomiosta. © Susiraja

i. Emil BH oli Bexhillin siittolan kasvattama 169-senttinen ruunikko kwpn, joka myytiin Cranleigh Equestrian Centeriin. Estepainotteisella orilla kilpailtiin 160 cm:n luokissa pääasiassa porrastetuissa, mutta myös muutamia sijoituksia se ansaitsi perinteisissä kilpailuissa. Emilin kyvyistä jotakin kertoo se, että ori palkittiin EV-I-palkinnolla. Näyttelyistä raamikas ori ansaitsi yhden irtoSertin. Emilin vahvuuksia olivat yhteistyökykyinen luonne, laadukas ja hyvin säädeltävä laukka ja hyvä hyppytyyli. Hyväluontoista oria käytettiin lopulta varsin vähän jalostukseen, se sai ainoastaan neljä jälkeläistä, joista kaikki ovat oreja. Emil lopetettiin 18.2.2015.

ii. Elmo NLD syntyi Alankomaissa ja myytiin sieltä parivuotiaana Suomeen. Tämä 170-senttinen ruunikko kilpaili 160 cm:n tasolla esteratsastuksessa, painottuen porrastettuihin kilpailuihin. Elmon emän puolelta löytyy täysiveristä ja orin itsensäkin profiilissa oli nähtävissä tietynlaista täysiverimäisyyttä. Luonteeltaan Elmo ei ollut ihan helpoimmasta päästä ja esteradalla se oli varsin kuuma ja vahva. Orin vahvuuksia olivat nopeus ja notkeus, pitkä ja matkaavoittava laukka ja lisäksi oria kehuttiin siitä, että sen jalkatyöskentely hypyissä oli hyvää. Ennen menehtymistään ori ehti jättää kolme varsaa, kaksi tammaa ja yhden orin, jotka kaikki syntyivät Bexhillin kasvattajanimen alle.

iii. Emerald oli näyttävä, 170-senttinen ruunikko ori, jonka esteura katkesi yllättäen hevosen loukattua itsensä kisamatkalla. Hevosella oli sinä kautena allaan vasta pari starttia, mutta niiden perusteella ori oli vaikuttanut olevan hyvässä vireessä. Tulevaisuudelta siis odotettiin paljon, mutta valitettavasti kaikki toiveet kaatuivat tähän loukkaantumiseen. Kaikeksi onneksi Emeraldia ei sentään tarvinnut lopettaa, vaan toipumisen jälkeen siitä tuli kevyen käytön harrastehevonen ja se pääsi toimimaan täysipäiväisenä siitosoriina. Emerald jättikin lukuisia jälkeläisiä, joukossa monia laadukkaita estepuolen ratsuja, mutta myös kaksi kenttäratsua ja jopa yksi valjakkohevonen.

iie. Laila II oli melko pienikokoinen (165 cm), pikimusta tamma, jonka kilpailumenestys oli varsin vaihtelevaa. Laila oli nopea, todella nopea hevonen, mutta myös äärimmäisen herkkä ja temperamentikas. Se veti herkästi herneen nenäänsä mistä tahansa asiasta ja silloin se osasi heittäytyä todella hankalaksi, jolloin puomit lentelivät alas tai tuli jopa kieltoja. Hyvinä päivinään Laila oli toisaalta aivan fantastinen ratsu, joka varsinkin uusintaradalla oli edukseen nopeutensa ja ketterien käännöstensä ansiosta. Lailan aktiivinen kilpaura loppui 14-vuotiaana, jonka jälkeen tamma siirtyi siitokseen ja varsoi yhteensä viisi kertaa.

ie. Avonlea oli musta, 168-senttinen Alankomaista 2-vuotiaana Suomeen tuotu kwpn-tamma, jolla kilpailtiin sekä perinteisissä että porrastetuissa. Tamma syntyi mainekkaassa Ginrockin siittolassa ja oli kuulemma varsana hyvin pienikokoinen, niin että kasvattaja ehti jo pelätä, tulisiko siitä hevosta ollenkaan. 1,5-vuotiaana se oli kuitenkin kirinyt muut ikätoverinsa lähes kiinni ja kasvattaja suunnitteli ensin pitävänsä varsan itsellään, mutta tuli kuitenkin myöhemmin toisiin aatoksiin. Suomessa Avonlea tosiaan pääsi Bexhilliin, jossa teki mukavan uran esteratsuna ja siitostammana. Temperamentikas tamma ei ollut emänä ihan huolehtivaisimmasta päästä ja ensimmäisen varsan kohdalla kasvattaja sai välillä pelätä pikkuisen puolesta, kun tamma ei oikein osannut alkuun varoa jaloissaan pyörivää varsaa. Kolme varsaa Avonlealla kuitenkin teetettiin ja kokemuksen myötä sekin oppi toimimaan kunnon emän tavoin.

iei. Anvard oli isokokoinen (175 cm) raudikko GP-tason esteratsu, joka kilpaili vielä vanhemmallakin iällä ansiokkaasti. Hollannissa syntynyt ja siellä koko ikänsä vaikuttanut ori sai elämänsä aikana useampia kymmeniä jälkeläisiä, joita on päätynyt mm. Belgiaan, Saksaan ja Ruotsiin. Anvard oli tunnettu hyväluontoisena ja yhteistyökykyisenä ratsuna, jolla oli nöyrä luonne. Omistajansa mukaan se oli erittäin järkevä sekä miellyttävä käsitellä ja ratsastaa. Anvardilla oli isot, hyvät liikkeet ja vaikka laukka ei ollut erityisen nopea, matkaavoittava askel kompensoi sitä hyvin.

iee. Cinlea oli mustanruunikko hollantilaistamma, joka kahmi näyttelyistä useita luokkavoittoja. Tuomarit arvostivat erityisesti tamman kaunispiirteistä päätä sekä hyväasentoisia, kuivia jalkoja. Elegantti tamma oli säkäkorkeudeltaan 169 cm. Hyväsukuisella tammalla ei koskaan kilpailtu, vaan se teki uransa puhtaasti siitostammana. Cinlea oli loistavaa emämateriaalia; sen tiinehtyvyys oli hyvä, varsomiset sujuivat ongelmitta ja se oli hyvä emä varsoilleen. Tamma periytti kuudelle jälkeläiselleen hyviä jalka-asentoja, nopeutta sekä kilparatsun temperamenttia.

e. Redrose BH xx oli nimestään huolimatta mustan värinen, 167 cm korkea kantakirjatamma. Se hyväksyttiin III-palkinnolla kantakirjaan, tuomareiden kuvatessa hevosta puoliverityyppiseksi. Moitteita Redrose sai lähinnä jaloistaan ja lausunnossa oli mainintaa mm. hajavarpaisuudesta, sapelijalkaisuudesta ja turhan kehittymättömistä reisistä. Tammalla kuitenkin kilpailtiin 160-luokissa kohtalaisella menestyksellä ennen siitosuralle siirtymistä. Redrose varsoi peräti kuusi kertaa, kolme kertaa se astutettiin täysiverioreilla ja kolme kertaa puoliverioreilla. Ainakin yksi sen jälkeläisistä on kantakirjaori ja toinen ori palkittiin estevarsojen laatuarvostelussa ykköspalkinnolla.

ei. Red Cap II on Kingsvalleyssa vaikuttava, 170-senttinen kimo täysiveriori. Orin suvusta löytyy sekä laukkahevosia että esteratsuja, jopa jokunen kenttäratsukin. "Cap" on omistajansa mukaan hiukan herkkähipiäinen hevonen, joskin esteillä toisaalta rohkea ja varma. Ihan helpoin ratsastettava kimo ei silti ole, eikä se kuulemma siedä liikaa puristamista ratsastajan taholta. Cap on kerännyt peräti 64 sijoitusta esteradoilta, lisäksi se on ansainnut näyttelyistä yhden MVA-Sertin. Jalostukseen oria on käytetty hyvin maltillisesti, eikä sillä ole kuin kaksi jälkeläistä, estetammoja kumpainenkin.

eii. Recap xx oli poikansa tapaan 170-senttinen ruunikonkimo, jolta odotettiin suuria, mutta josta ei sitten kuitenkaan koskaan tullut huippuhyppääjää. Romuluinen hevonen ei ollut parhaimmillaan teknisillä radoilla ja varsinkin sarjat tuottivat sille haastetta. Helpommilla radoilla se kyllä onnistui saavuttamaan menestystä, vaikka ei ollutkaan ihan hyvähermoisin ratsu. Radalla Recap oli kuulemma usein vähän hermostunut, sen sijaan maasta käsin se oli miellyttävä ja järkevä. Ori kilpaili verrattain pitkään ja kuoli lopulta 22-vuotiaana. Orista jäi kaikkiaan 23 jälkeläistä, joille kimo periytti hyvää kapasiteettiaan ja komeaa ulkomuotoaan.

eie. Yestertime xx oli 166-senttinen musta tamma, joka teki uransa kenttäratsastuksen parissa. Omistajansa mukaan tammalla oli selvästi suuri voitontahto ja sisua vaikka muille jakaa, valitettavasti kenttäura kuitenkin tyssäsi maastoesteillä kumoonratsastukseen, josta hevoselle jäi traumat. Sen jälkeen Yestertime ei enää maastoesteitä hypännyt, vaan siirtyi rataesteiden puolelle. Periyttäjänä Yestertime osoittautui hyväksi, sen kuusi jälkeläistä saivat emänsä kilpahevosen luonteen, voitontahdon ja hyppykyvyn.

ee. Rosmarine xx, edesmennyt musta tamma oli 168-senttinen esteratsu, jolla kilpailtiin rataesteillä hyvällä menestyksellä. Rosmarine onnistui kahmimaan lähes viitisenkymmentä sijoitusta 160 cm:n luokissa. Säpäkkä ja reaktioiltaan nopea tamma oli ehdottomasti edukseen esteradoilla, joissa sen hyvistä reflekseistä ja kyvystä kääntyä salamannopeasti oli hyötyä. Myös ulkoisesti Rosmarine oli kaunis ja sen suvusta löytyykin muutamia kantakirjahevosia. Jalostukseen tammaa käytettiin viiden varsan verran, kolme niistä on täysiverisiä ja kaksi puoliverisiä.

eei. Clinton xx oli 167 cm korkea musta ori, jolla kilpailtiin 140-150 cm:n luokissa rataesteillä. Clintonin ura oli menestyksekäs, ja notkea, ketterä ori olikin edukseen radoilla. Luonteeltaan Clinton oli tyypillinen täysiverinen, eli kuumahko ja sähäkkä, mutta rataa suorittaessaan se osasi keskittää kaiken energiansa itse asiaan. Sillä siis oli nk. kilpailupäätä, vaikka itse radan jälkeen kunniakierroksilla sitten nähtiinkin kaikenlaista esitystä... Aktiivisen kilpauransa jälkeen ori siirtyi siitokseen ja on jättänyt useita kymmeniä jälkeläisiä, joukossa monia menestyneitä este- ja kenttähevosia.

eee. Rose Mary xx oli vain 163 cm korkea, ruunikkotamma, joka näytti kyntensä erityisesti aikaratsastusluokissa. Hevosen hyppytekniikkaa moitittiin joskus turhan "selättömäksi", mutta puutteistaan huolimatta Rose Mary teki mukavan uran ansaiten hyviä sijoituksia. Tamma astutettiin ennen aktiivisinta kilpauraansa kaksi kertaa ja se varsoi molemmilla kerroilla tammavarsan. Valitettavasti Rose Mary jouduttiin lopettamaan jo 14-vuotiaana jännevamman takia. Onkin sääli, ettei tammasta jäänyt enempää jälkeläisiä. © Cynoria

estevalmennus, valmentaa Lola
Isoliikkeinen Entrap ja omistajansa ja ratsastajansa turjake ravailivat jo alkuraveja puomeilla maneesiin saapuessani. Olin tapani mukaan hieman myöhässä, mutta esteet olivat jo valmiiksi rakennettu ratapiirrustukseni mukaisesti. Ratsukko verrytteli perusteellisesti jokaisessa askellajissa puomeja ja kavaletteja hyödyntäen. Entrap oli innoissaan, mutta pysyi silti hallinnassa eikä yrittänytkään kyseenalaistaa ratsastajan pidätteitä. Puomit ja kavaletit ylittyivät leikiten, olivathan ne kuitenkin oletettavasti melko tuttua 160 senttisiä esteitä hyppäävälle kisahevoselle. Kun verryttely oli tehty, alettiin hyppäämään rataa. Siihen kuului kuusi estettä, joista kaksi tultiin toistamiseen, eli yhteensä siis kahdeksan estettä. Rata oli yksinkertainen ja helppo, mutta olihan sellaisiakin hyvä aina välillä treenata ja muistuttaa mieleen! Ratsukko suoriutui radasta joka kerralla oikein mallikkaasti. Rataa ehdittiin tulla melko kauan, joten hyviä pätkiä tuli paljon. Tiivistettynä siis oikein mukavasti sujunut tunti!

estevalmennus, valmentaa Lola
Entrap ja turjake saapuivat maneesiin hieman minun jälkeeni. Olin tullut paikalle hieman sovittua aikaisemmin, jotta ehtisin rakentaa esteet ja ettei siihen sitten menisi aikaa alkutunnista. Ratsastaja hyppäsi suurikokoisen ratsunsa selkään ja aloitti verryttelyt tietenkin maneesia ympäri kiertäen pitkin ohjin käynnillä. Ratsukon verkkailtua alettiin hyppäämään jumppasarjaa. Sarjaan kuului kuusi estettä ja niistä kolme ensimmäistä oli innarina ja loput yhden laukka-askeleen päässä toisistaan. Entrap innostui toden teolla ja meinasi siksi vähän seota askelissaan, mutta hienosti silti ratsastaja sai paikan ratsastettua kohdilleen. Kaiken muun hevonen hoiti pääsääntöisesti itse, paitsi vauhdista täytyi aina välillä neuvotella. Tunti lopetettiin pätkään, jossa viimeiset esteet olivat 170 senttisiä ja Entrap hyppäsi ne juuri sopivasta kohtaa selkää ja kaulaa venyttäen hienosti ratsastajan mukautuessa hyppyyn täydellisesti.

estevalmennus, valmentaa Lola
Tällä kertaa Turjakkeen ja Entrapin valmennuksessa hypättäisiin jälleen rataa, joka olisi kyllä haastavampi kuin viime kerralla. Rata vaatisi tekniikkaa ja ratsukon välistä yhteistyötä, jotta se saisi suoritettua kunnialla loppuun. Ennen varsinaisen radan hyppäämistä hypättiin kahden esteen sarjaa lävistäjällä, joka kuului myös rataan. Alla oli vesimatto ja portti, mutta niitä Entrap tuskin huomasi ja hyppäsi hienosti yli. Kehuin ratsukkoa, joka saikin lyhyiden välikäyntien jälkeen aloittaa radan hyppäämisen. Vaikka rata ei ollutkaan mistään helpoimmasta päästä, ratsukko suoriutui siitä moitteitta. Hyppykohdat olivat kohdillaan ja yhteistyö pelasi. Vaikka Entrap innostuikin, pysyi se silti ratsastajan avuilla eikä lähtenyt käsistä. Kaikinpuolin erittäin hyvin onnistunut tunti! Jätin ratsukon tekemään itsenäiset loppuverkat maneesiin, kun itse lähdin jo kotia kohti.

estevalmennus, valmentaja tuulia t.
Olittekin Entrapin kanssa jo kentällä lämmittelemässä saapuessani paikalle. Katselin hetken kun ravasit oriin kanssa kentälle pystytettyjen kavalettien yli kunnes siirsit oriin käyntiin, jolloin astelin kentälle. Rupesin kiireen vilkkaa rakentamaan rataa, sillä aikaa kun Entrapin kanssa hyppäsitte parin kentälle jääneen lämmittelyesteen yli. Saatuani kuusiosaisen radan valmiiksi komensin teidät ensin kentän keskelle selittääkseni teille radan kulun, minkä jälkeen saitte lähtömerkin. Ensimmäinen este oli okseri, josta selvisitte helposti. Okserilta suunnistitte pystyesteelle, jonka jälkeen oli tiukka käännös oikeaan pensasesteelle. Entrap hieman kyttäsi pensasesteelle, mutta hyppäsi kuitenkin yli annettuasi, sille voimakkaat avut. Pensasesteeltä oli loiva kaarros vasempaan vesiesteelle, josta selvisitte helposti. Vesiesteeltä matka jatkui trippelille, jolla et antanut Entrapille tarpeeksi voimakkaita apuja, minkä seurauksena orin hyppy jäi lyhyeksi ja se pudotti esteen taaimmaisen puomin etujaloillaan. Trippeliltä oli tiukka käännös oikeaan porttiesteelle, joka oli samalla radan viimeinen este. Entrap selvisi portin yli helposti, minkä jälkeen saitte luvan siirtyä hetkeksi raviin, siksi aikaa kun kävin laittamassa trippelin ylimmän puomin takaisin paikalleen. Tämän jälkeen saitte tulla trippelin uudestaan, mikä sujuikin teiltä tällä kertaa mallikkaasti. Trippelistä selviydyttyänne halusin teidän tulevan vielä pensasesteen pariin kertaan kunnes ori olisi täysin luottavainen eikä enää kyttäilisi. Kolmen yrityksen jälkeen Entrap hyppäsikin pensasesteen yli korvaansa lotkauttamatta, minkä jälkeen annoin teille luvan siirtyä käyntiin loppuveryttelyjen ajaksi.

estevalmennus, valmentaja iidamaria
Sain pyynnön tulla valmentamaan kahtena päivänä Entrappia ja turjaketta. Alkuun vaihdeltiin kuulumiset, ja katsottiin, että mitäs sitä tehtäisi. Tänään ajateltiin, että harjotellaan vähän sitä askeleiden laskemista esteiden väliin, ja sopivaa tempoa ja onnistuneita hyppyjä. Tehtiin pitkä alkuverryttely kaikissa askellajeissa tehden siirtymisiä, parit vaihdot ja vastalaukat sekä puomityöskentelyä sekä ravissa että laukassa, ja paljon kaarevia uria puomien kera. Alkuun oli pientä hapuilua askeleiden kanssa, mutta pikkuhiljaa orista kuoriutui varsin ketterä, isoliikkeinen kaveri, jonka selässä sai näköjään hikipisaroiden määrän perusteella tehdä töitä koko kropalla. Laitoin ensimmäiseksi hyppytehtäväksi n. 70cm pystyn, jota ennen maapuomi, ja väliin pitäisi mahduttaa 2 laukka-askelta. Tultiin sitä kumpaankin suuntaan mun siirrellessä puomia, ja meno näytti ihan kivalta. Seuraava tehtävä oli kolmen esteen suhteutettu linja, joista kaksi ensimmäistä oli kolmen laukka-askeleen päässä toisistaan ja kolmas oli sen verran kaukana, että väliin sai mahduttaa seitsemän laukkaa. Tultiin tehtävä muutamaan otteeseen, ja kun esteiden korkeus hipoi jo metrikymppiä, niin ruvettiin hieman jäähdyttelemään, otettiin vielä parit hypyt yksittäiselle pystylle, ja sitten iiiisoa laukkaa kevyessä istunnassa kevyellä tuntumalla tehden ympyröitä ja kaarroksia. Tämän jälkeen saitte luvan alkaa ravailemaan, ja pääsin vihdoin hakemaan kahvia tallituvasta. Ja innolla odottamaan seuraavaa päivää!

estevalmennus, valmentaja iidamaria
Toisena päivänä siirryttiin jatkuvan vesisateen vuoksi maneesiin, jonne olinkin jo aikaisemmin rakentanut pienen radan. Korkeudet olivat mun mielestä ihan älyttömät, sillä vaikka esteet olivatkin alle orin hyppykyvyn, mä sain jo ihan tosissani nostaa puomeja paikoilleen. Verkaksi otettiin noin 50- ja 80cm pystyjä, joiden jälkeen vielä vähän tarkkaa laukkatyöskentelyä, ja tiukkoja kaarroksia esteiden välissä. Tämän jälkeen päästiinkin jo hyppäämään rataa, kun sain kaikki esteet samalle korkeudelle. Radalla olevan okserin nostin 160 senttiseksi toivoen, että Entrappi ylittäisi sen leikiten. Seurasin tarkasti, kun turjake ratsasti ensimmäiselle esteelle tarkasti, jonka jälkeen jäi vähän matkustamaan, ja kakkoselle tultiin aika pohjaan. Sitten pari perkelettä, ja tsemppaus, ja kolmonen ja nelonen tultiin hienosti, jonka jälkeen sarja. Tämäkin meni hyvin, tosin sarjan A-osalle tultiin hieman liian vauhdikkaasti ja mukaan napattiin puomi. Sarjan jälkeen tultiin sille mörköokserille, mutta sekin ylitettiin tyylikkäästi (ja jäi varmasti vielä 10cm tilaa !) ja loppuun tuli vielä kaksi pystyä, noin metri kaksikymmentä senttiä korkeita. Kun rata oli päästy loppuun, annoin kommenttia turjakkeelle, että radalla pitää olla koko ajan hereillä, vaikka Entrappi näytti antavan aika paljon anteeksi. Myös jalan paikasta huomautin, sillä se valuu hypyissä aivan liian taakse, jolloin tasapaino lähtee helpommin. Loppuun otettiin kevyttä ravia taivutellen löysin ohjin, jotta ori rentoutuisi täysin. Innolla odotan, jos pääsen vielä joskus valmentamaan tätä ratsukkoa!

estevalmennus, valmentaja Sani
Ratsastaja oli kertonut minulle, että heillä oli varsinkin vauhdin kanssa ongelmia. Niinpä aloitimme laukkatyöskentelyn pääty-ympyrällä maapuomeilla. Puomit tulivat olivat melko pienessä ympyrässä, joten laukan pitäisi olla melko lyhyt tehtävän onnistumiseen. Ensimmäisillä kerroilla tekikin suorastaan mieli laittaa silmät kiinni, mutta vähitellen ratsastajan avut alkoivat mennä paremmin ja paremmin läpi, joten menokin alkoi näyttää paremmalta. Kun tehtävä sujui oli korotin puomit kavaleteiksi. Tästäkös ori innostui ja vauhtia oli taas aivan liian paljon. Monen toiston jälkeen alkoi suoritus näyttää siltä, että uskaltaisin päästää heidät isommille esteille. Annoin ratsukon levähtää sillä aikaa, kun korottelin toisen päädyn isommalle ympyrälle noin 80cm esteitä. Ensimmäisellä kierroksella askeleet eivät millään sopineet väleihin, mutta seuraavalla kerralla ori oli taas jo hyvin ruodussa ja kuunteli ratsastajaa. Aloimmekin lopetella, ennen kuin kaikkien päät menisivät aivan tyystin pyörälle. Loppuun ratsukko tuli vielä pitkällä sivulla olevan 120cm korkean kolmen esteen sarjan. Se onnistui todella hyvin, joten oli loppuveryttelyjen aika.