Entrap BH![]() ![]()
Entrap BH, tai vain lyhyemmin Enni on hevonen, jossa täysi veri tulee esille oikein hyvin. Vaikka ori on perusluonteeltaan oikein kiltti, mamman mussukka ja mummun massakka se on kuitenkin helposti kuumuva ja kärsimätönkin hevonen. Kehuja ja huomiota rakastava hevonen ei turhan kauaa jaksa sellaiseen lällyilyyn keskittyä kerrallaan vaan olisi mieluummin jo tekemässä sitä, mitä milloinkin ollaan menossa tekemään. Enni on myös jossain määrin orimainen eikä tule toimeen toisten miessukupuolen edustajien kanssa, kun taas leidit se toivottaa tervetulleeksi alueelleen kumeasti hörisemällä ja esittelemällä charmiaan polleana poikana. Kun pitää järjen kädessä pärjää Ennin kanssa oikein hyvin. Sen kanssa ei kannata ottaa turhan pitkiä hoitotuokioita jottei se kyllästy ja ala sen vuoksi pelleillä. Kannattaa myös muistaa, että Enni on ori, eikä hoitaa sitä ihan jokaisen tamman ja toisen orin edessä. Kun nämä pari seikkaa pitää mielessään on se oikein kultainen hoidokki, joka nauttii rapsutuksista ja huomiosta, kunhan pian niiden jälkeen palataan taas itse hoitotoimenpiteeseen. Vaikka ori onkin kilttiluontoinen sen luokse ei voi päästää aivan aloittelijoita, sillä se osaa kyllä käyttää hyväkseen epävarmaa käsittelijää ja pistää peliin koko orimaisuuden arsenaalinsa. Kun Enniä käsittelee varmoin ottein, hevosen huomioon ottaen se on oikeasti mitä kultaisin hevonen. Enni talutetaan suitset päässä, jotta asiat sujuisivat jatkossakin mutkatta. Se, että ori kaartaa kaulaansa ja askeltaa hieman tipsuttavammin tammojen edessä ei ole ongelma, mutta muille oreilla ja toisinaan ruunillekin uhittelu taas on. Enni pitää palauttaa maan pinnalle heti, kun se alkaa mahtailla ja uhkailla, tai se hyvin helposti riistäytyy kokeneemmankin ihmisen käsistä. Trailerissa Ennin on matkustettava yksin, jotta se ei häiritse vierustoveriaan koko aikaa. Hevosrekassa se pärjää muidenkin kanssa, kunhan sen lastaa ensimmäisenä tai viimeisenä. Ratsastaessa tulee hyvin ilmi, että orin emä on täysverinen. Helposti kuumuva ja herkkä Enni ei siedä selässään ihan ketä hyvänsä vaan ratsastajan otteiden tulee olla pehmeät. Mitä kevyemmillä avuilla hevosta ratsastaa, sen tyytyväisempi ja paremmin töitä tekevä ruunikko on. Vaikka Enni mielellään töitä tekeekin sen kanssa ei kannata koettaa vääntää sileällä sen enempää kuin hevosen perusratsastaminen vaatii. Ori kuumuu äärimmäisen herkästi etenkin laukassa ja kun se kuumuu, alkaa myös kärsivällisyys kadota ja pohkeenväistön tai kokoamisen kaltaiset asiat muuttuvat entistäkin vaikeammiksi. Enni ei ole niinkään itsepäinen, mutta se kyseenalaistaa paljon ja kyselee jatkuvasti ”onko pakko tehdä näin vai voiko tehdä noin”. Ratsatajan on vain helläkätisesti ilmoitettava, että pakko on, ja kaikki sujuu. Hypätessä Enni kuumuu nollasta sataan saman tien ja saattaa alkaa keuliakin. Se mielellään laukkaisi vailla sen kummempaa kontrollia hyppäämisen välissä, mutta sehän ei tietenkään käy. Kun yhteistyö ratsastajan kanssa toimii muutoin ori kyllä kuuntelee myös ne hidastavat ja kokoavat avut, vaikka saattakin silti koettaa kiihdyttää. Hyvin hyppäävän Ennin selässä on oltava paitsi herkkävaistoinen myös hyvässä tasapainossa, sillä heiluva ratsastaja saa orin ärsyyntymään ja kieltämään varsin helposti. Kisapaikalla ei ole Ennin hännässä turhaan punaista rusettia. Se potkii etenkin muita oreja ja ruunia, kiukuttelee ja pullistelee. Kannattaakin etsiä mahdollisimman rauhallinen soppi ja odotella siellä omaa vuoroa käydä kävelemässä tai verryttelemässä tai suorittamassa, mitä nyt milloinkin ollaan tekemässä. Käsihevosalue on se pahin paikka Ennin kanssa, sillä siellä tuntuu aina joku tulevan tielle, ainakin orin itsensä mielestä. Verryttelyssä Enni keskittyy ihan hyvin ratsastajaan, vaikka vähän paremminkin voisi sen sijaan, että ori uhittelee muille. Sitä pitää vain kärsivällisesti ohjata oikean asian pariin kevein avuin, jotta hevonen ei ainakaan lisää hermostu ratsastajastaan. Suoritus on helpompi paikka, häiriötekijät puuttuvat sieltä ja lisäksi Enni nauttii yleisöltä saamastaan huomiosta. © Susiraja
i. Emil BH oli Bexhillin siittolan kasvattama 169-senttinen ruunikko kwpn, joka myytiin Cranleigh Equestrian Centeriin. Estepainotteisella orilla kilpailtiin 160 cm:n luokissa pääasiassa porrastetuissa, mutta myös muutamia sijoituksia se ansaitsi perinteisissä kilpailuissa. Emilin kyvyistä jotakin kertoo se, että ori palkittiin EV-I-palkinnolla. Näyttelyistä raamikas ori ansaitsi yhden irtoSertin. Emilin vahvuuksia olivat yhteistyökykyinen luonne, laadukas ja hyvin säädeltävä laukka ja hyvä hyppytyyli. Hyväluontoista oria käytettiin lopulta varsin vähän jalostukseen, se sai ainoastaan neljä jälkeläistä, joista kaikki ovat oreja. Emil lopetettiin 18.2.2015. ii. Elmo NLD syntyi Alankomaissa ja myytiin sieltä parivuotiaana Suomeen. Tämä 170-senttinen ruunikko kilpaili 160 cm:n tasolla esteratsastuksessa, painottuen porrastettuihin kilpailuihin. Elmon emän puolelta löytyy täysiveristä ja orin itsensäkin profiilissa oli nähtävissä tietynlaista täysiverimäisyyttä. Luonteeltaan Elmo ei ollut ihan helpoimmasta päästä ja esteradalla se oli varsin kuuma ja vahva. Orin vahvuuksia olivat nopeus ja notkeus, pitkä ja matkaavoittava laukka ja lisäksi oria kehuttiin siitä, että sen jalkatyöskentely hypyissä oli hyvää. Ennen menehtymistään ori ehti jättää kolme varsaa, kaksi tammaa ja yhden orin, jotka kaikki syntyivät Bexhillin kasvattajanimen alle. iii. Emerald oli näyttävä, 170-senttinen ruunikko ori, jonka esteura katkesi yllättäen hevosen loukattua itsensä kisamatkalla. Hevosella oli sinä kautena allaan vasta pari starttia, mutta niiden perusteella ori oli vaikuttanut olevan hyvässä vireessä. Tulevaisuudelta siis odotettiin paljon, mutta valitettavasti kaikki toiveet kaatuivat tähän loukkaantumiseen. Kaikeksi onneksi Emeraldia ei sentään tarvinnut lopettaa, vaan toipumisen jälkeen siitä tuli kevyen käytön harrastehevonen ja se pääsi toimimaan täysipäiväisenä siitosoriina. Emerald jättikin lukuisia jälkeläisiä, joukossa monia laadukkaita estepuolen ratsuja, mutta myös kaksi kenttäratsua ja jopa yksi valjakkohevonen. iie. Laila II oli melko pienikokoinen (165 cm), pikimusta tamma, jonka kilpailumenestys oli varsin vaihtelevaa. Laila oli nopea, todella nopea hevonen, mutta myös äärimmäisen herkkä ja temperamentikas. Se veti herkästi herneen nenäänsä mistä tahansa asiasta ja silloin se osasi heittäytyä todella hankalaksi, jolloin puomit lentelivät alas tai tuli jopa kieltoja. Hyvinä päivinään Laila oli toisaalta aivan fantastinen ratsu, joka varsinkin uusintaradalla oli edukseen nopeutensa ja ketterien käännöstensä ansiosta. Lailan aktiivinen kilpaura loppui 14-vuotiaana, jonka jälkeen tamma siirtyi siitokseen ja varsoi yhteensä viisi kertaa. ie. Avonlea oli musta, 168-senttinen Alankomaista 2-vuotiaana Suomeen tuotu kwpn-tamma, jolla kilpailtiin sekä perinteisissä että porrastetuissa. Tamma syntyi mainekkaassa Ginrockin siittolassa ja oli kuulemma varsana hyvin pienikokoinen, niin että kasvattaja ehti jo pelätä, tulisiko siitä hevosta ollenkaan. 1,5-vuotiaana se oli kuitenkin kirinyt muut ikätoverinsa lähes kiinni ja kasvattaja suunnitteli ensin pitävänsä varsan itsellään, mutta tuli kuitenkin myöhemmin toisiin aatoksiin. Suomessa Avonlea tosiaan pääsi Bexhilliin, jossa teki mukavan uran esteratsuna ja siitostammana. Temperamentikas tamma ei ollut emänä ihan huolehtivaisimmasta päästä ja ensimmäisen varsan kohdalla kasvattaja sai välillä pelätä pikkuisen puolesta, kun tamma ei oikein osannut alkuun varoa jaloissaan pyörivää varsaa. Kolme varsaa Avonlealla kuitenkin teetettiin ja kokemuksen myötä sekin oppi toimimaan kunnon emän tavoin. iei. Anvard oli isokokoinen (175 cm) raudikko GP-tason esteratsu, joka kilpaili vielä vanhemmallakin iällä ansiokkaasti. Hollannissa syntynyt ja siellä koko ikänsä vaikuttanut ori sai elämänsä aikana useampia kymmeniä jälkeläisiä, joita on päätynyt mm. Belgiaan, Saksaan ja Ruotsiin. Anvard oli tunnettu hyväluontoisena ja yhteistyökykyisenä ratsuna, jolla oli nöyrä luonne. Omistajansa mukaan se oli erittäin järkevä sekä miellyttävä käsitellä ja ratsastaa. Anvardilla oli isot, hyvät liikkeet ja vaikka laukka ei ollut erityisen nopea, matkaavoittava askel kompensoi sitä hyvin. iee. Cinlea oli mustanruunikko hollantilaistamma, joka kahmi näyttelyistä useita luokkavoittoja. Tuomarit arvostivat erityisesti tamman kaunispiirteistä päätä sekä hyväasentoisia, kuivia jalkoja. Elegantti tamma oli säkäkorkeudeltaan 169 cm. Hyväsukuisella tammalla ei koskaan kilpailtu, vaan se teki uransa puhtaasti siitostammana. Cinlea oli loistavaa emämateriaalia; sen tiinehtyvyys oli hyvä, varsomiset sujuivat ongelmitta ja se oli hyvä emä varsoilleen. Tamma periytti kuudelle jälkeläiselleen hyviä jalka-asentoja, nopeutta sekä kilparatsun temperamenttia. e. Redrose BH xx oli nimestään huolimatta mustan värinen, 167 cm korkea kantakirjatamma. Se hyväksyttiin III-palkinnolla kantakirjaan, tuomareiden kuvatessa hevosta puoliverityyppiseksi. Moitteita Redrose sai lähinnä jaloistaan ja lausunnossa oli mainintaa mm. hajavarpaisuudesta, sapelijalkaisuudesta ja turhan kehittymättömistä reisistä. Tammalla kuitenkin kilpailtiin 160-luokissa kohtalaisella menestyksellä ennen siitosuralle siirtymistä. Redrose varsoi peräti kuusi kertaa, kolme kertaa se astutettiin täysiverioreilla ja kolme kertaa puoliverioreilla. Ainakin yksi sen jälkeläisistä on kantakirjaori ja toinen ori palkittiin estevarsojen laatuarvostelussa ykköspalkinnolla. ei. Red Cap II on Kingsvalleyssa vaikuttava, 170-senttinen kimo täysiveriori. Orin suvusta löytyy sekä laukkahevosia että esteratsuja, jopa jokunen kenttäratsukin. "Cap" on omistajansa mukaan hiukan herkkähipiäinen hevonen, joskin esteillä toisaalta rohkea ja varma. Ihan helpoin ratsastettava kimo ei silti ole, eikä se kuulemma siedä liikaa puristamista ratsastajan taholta. Cap on kerännyt peräti 64 sijoitusta esteradoilta, lisäksi se on ansainnut näyttelyistä yhden MVA-Sertin. Jalostukseen oria on käytetty hyvin maltillisesti, eikä sillä ole kuin kaksi jälkeläistä, estetammoja kumpainenkin. eii. Recap xx oli poikansa tapaan 170-senttinen ruunikonkimo, jolta odotettiin suuria, mutta josta ei sitten kuitenkaan koskaan tullut huippuhyppääjää. Romuluinen hevonen ei ollut parhaimmillaan teknisillä radoilla ja varsinkin sarjat tuottivat sille haastetta. Helpommilla radoilla se kyllä onnistui saavuttamaan menestystä, vaikka ei ollutkaan ihan hyvähermoisin ratsu. Radalla Recap oli kuulemma usein vähän hermostunut, sen sijaan maasta käsin se oli miellyttävä ja järkevä. Ori kilpaili verrattain pitkään ja kuoli lopulta 22-vuotiaana. Orista jäi kaikkiaan 23 jälkeläistä, joille kimo periytti hyvää kapasiteettiaan ja komeaa ulkomuotoaan. eie. Yestertime xx oli 166-senttinen musta tamma, joka teki uransa kenttäratsastuksen parissa. Omistajansa mukaan tammalla oli selvästi suuri voitontahto ja sisua vaikka muille jakaa, valitettavasti kenttäura kuitenkin tyssäsi maastoesteillä kumoonratsastukseen, josta hevoselle jäi traumat. Sen jälkeen Yestertime ei enää maastoesteitä hypännyt, vaan siirtyi rataesteiden puolelle. Periyttäjänä Yestertime osoittautui hyväksi, sen kuusi jälkeläistä saivat emänsä kilpahevosen luonteen, voitontahdon ja hyppykyvyn. ee. Rosmarine xx, edesmennyt musta tamma oli 168-senttinen esteratsu, jolla kilpailtiin rataesteillä hyvällä menestyksellä. Rosmarine onnistui kahmimaan lähes viitisenkymmentä sijoitusta 160 cm:n luokissa. Säpäkkä ja reaktioiltaan nopea tamma oli ehdottomasti edukseen esteradoilla, joissa sen hyvistä reflekseistä ja kyvystä kääntyä salamannopeasti oli hyötyä. Myös ulkoisesti Rosmarine oli kaunis ja sen suvusta löytyykin muutamia kantakirjahevosia. Jalostukseen tammaa käytettiin viiden varsan verran, kolme niistä on täysiverisiä ja kaksi puoliverisiä. eei. Clinton xx oli 167 cm korkea musta ori, jolla kilpailtiin 140-150 cm:n luokissa rataesteillä. Clintonin ura oli menestyksekäs, ja notkea, ketterä ori olikin edukseen radoilla. Luonteeltaan Clinton oli tyypillinen täysiverinen, eli kuumahko ja sähäkkä, mutta rataa suorittaessaan se osasi keskittää kaiken energiansa itse asiaan. Sillä siis oli nk. kilpailupäätä, vaikka itse radan jälkeen kunniakierroksilla sitten nähtiinkin kaikenlaista esitystä... Aktiivisen kilpauransa jälkeen ori siirtyi siitokseen ja on jättänyt useita kymmeniä jälkeläisiä, joukossa monia menestyneitä este- ja kenttähevosia. eee. Rose Mary xx oli vain 163 cm korkea, ruunikkotamma, joka näytti kyntensä erityisesti aikaratsastusluokissa. Hevosen hyppytekniikkaa moitittiin joskus turhan "selättömäksi", mutta puutteistaan huolimatta Rose Mary teki mukavan uran ansaiten hyviä sijoituksia. Tamma astutettiin ennen aktiivisinta kilpauraansa kaksi kertaa ja se varsoi molemmilla kerroilla tammavarsan. Valitettavasti Rose Mary jouduttiin lopettamaan jo 14-vuotiaana jännevamman takia. Onkin sääli, ettei tammasta jäänyt enempää jälkeläisiä. © Cynoria
estevalmennus, valmentaa Lola estevalmennus, valmentaa Lola estevalmennus, valmentaa Lola estevalmennus, valmentaja tuulia t.
estevalmennus, valmentaja iidamaria estevalmennus, valmentaja iidamaria estevalmennus, valmentaja Sani Kuva © Bagoniebos | Muu © turjake 2014 |